värssyjä...
suruvärssyjä
Ystävyys jatkuu, ei se katoa pois, vaikka hän ei enää vierelläsi ois.
Se jatkuu kauas sateenkaaren taa, sieltä löytyy meidän muistojen maa.
Se ylittää pilvet, vie tähtien päälle, heittää hyvästit kaikelle ikävälle.
Hymy tarttuu, voi käsi käteen liittyä, astelette taas kohti kukkivaa niittyä.
Kyyneleet kuivaa ja katso: Siellä on ystäväsi, sua odottaa siellä.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Jää jäljelle edes hiven sinusta,
muistosi jää,
kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Suru peittää koko kylän, on hiljaista..
Vain kylmä viima tunkeutuu sisimpään...
Sydämiimme koskee, muistelemme hetkiä kuin olit siinä.
Olet poissa viereltämme, mutta yhä lähellämme.
Sinä ystävä, joka olet poissa, silti sydämissämme.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Kukat näin ja tuoksuvan metsän
Näin auringon nousun ja laskun,
vesien tyynet peilit,
hankien hopean hohteen.
Kuulin lintujen laulun,
rakkaani kutsun.
Muuta odottaa voisinko?
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Tunsit metsät, tunsit veet
soivat sulle lunnon kanteleet.
Näit sinitaivaan ja pilvet siellä,
ne kertoivat -olet oikealla tiellä.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Hyvästi rannat himmenneet,
hvyästi synnyinmaa.
Yötuuli huokaa, hyrskyy veet,
lokki vaikertelee.
Käy päivä maihin kaukaisiin,
me seuraamme sen myötä.
Siks auringolle: näkemiin maa isäin
-hyvää yötä.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Pimeinpinäkin aikoina valo tulee ylhäältä.
Valo nostaa, valo kantaa, kuin siipi enkelin.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Kesän kukat jäivät kukkimaan,
meren laineet loiskimaan.
Jäivät aurinko ja aavat veet
jäivät suven ikisäveleet.
Turhaan oottaa polku valkamaan
turhaan venho vettä halkomaan.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><<<
Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää.
Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin.
Sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin, nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti, nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Yhä kuulut aikaan meidän kaipuumme kautta.
Vaikka siirtynyt olet ajasta ajattomuuteen -ikuisuuteen.
Kauas -kauaksi meistä - lähelle meitä.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Lumen alla saamuneet vedet
ja metsässä valkea tuuli etsivät puron solinaa.
Kuovin huudossa kevät ja kesä ja vedet välkkyvät.
Ja hiljaisen onkijan vene keinuu taivaan vesillä.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin ja
lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä
takaisin halattavaksi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Kaipauksemme kuin merenlahden aamu-usva;
seuraa hiljaa laivaa, joka katoaa kaukaisen luodon taa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Jälkeen elämän pitkän ja hyvän
tuntien kehosi voimien ehtyvän,
niin mikäpä silloin parempi ois
kun vierellä rakkaiden nukkua pois.
Ja nyt myötä jokaisen auringon säteen
muistoissa tartumme jälleen sinun käteen.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
On aivan sama, minne kuljet reissumies
On aivan sama, missä päättyy elonties
Kauneimmatkin kukkaset kuihtuu,
henkii syksy kuolemaa
Yön kulkijalle levon lahjoittaa
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Olen kuullut on kaupunki tuolla-
Hallejuja, nyt henkeni kiittää
kun jo kuulla voin taivaisen laulun
side katkee mi´ maahan mut liittää.
Tiedän, siellä jo pian olla saan.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><
Mun sydämeni tänne jää
kun aika on mun mennä pois.
Syystuuli vaan soi lauluaan
kun kaiken tietää vois.
Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpaikalleen
Vaikk´itse saan vin viivähtää
kesäiltaan viimeiseen.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>